Tuttuja Vieraita

Saimme mukavasti kesän aikana vieraita käymään Mirtoksessa luonamme. Kävijöitä oli Suomesta ja tietysti enemmän ja vähemmän kreetalaistuneita suomalaisia.

Jeepillä

Kreetalla mökkeilevät Liisa ja Jyrki ehtivät Patrassa olleen moottoripyörätapahtuman jälkeen takaisin Kreetalle ja visiitille meille Mirtokseen. Moto Guzzi vaihtui Viidakko-Jimiin eli Suzukiin ja pyöriä tuli kaksi lisää. Matkasimme jyrkkiä vuoren rinteitä pitkin kapeana kiemurtelevaa tietä Thriptiin ja siitä matka jatkui edelleen Pefkiin. Osan matkasta kuljimme samaa tietä E4 vaellusreitin kanssa. Jeepin takapenkillä matka oli jostain syystä kevyempää kuin rinkka selässä kävellen. Joskus voisi vielä palata näihin maisemiin kävellenkin…

Takapenkkiläiset

Mirtoksessa kävimme maistamassa oluita beer tastingissa.

Raati koolla

Vuorelle

Nuorisoa tuli meitä tervehtimään muutaman päivän erolla. Varasimme lentoja vähän eri aikoihin emmekä onnistuneet enää saamaan lippuja samalle lennolle. Ensimmäiselle halusimme vuokrata auton valmiiksi lentokentälle odottamaan. Sillä sitten pääsee omatoimisesti ajelemaan saaren poikki Mirtokseen. Muutaman nettisivun ja sähköpostin jälkeen tilanne olikin muuttunut vähän. Kukaan ei halua vuokrata autoa alle 20 vuotiaalle ja vielä kun ajokortti ei ole ollut voimassa kahta vuotta 🙁

Päätimme kuitenkin vielä käydä kysymässä kylässä olevasta Tourist Information palvelusta, olisiko asialle tehtävissä mitään ja olihan siellä. Ensin ihmeteltiin mihin me autoa tarvitsemme, kun meillä on auto? Muistikuva oli oikea, mutta kuuden vuoden takaa jolloin olimme matkassa omalla autolla. Vuokrasopimuksessa luki lopulta, että vanhemmat asuvat Mirtoksessa ja ajavat myös autoa. Tarinalla oli siis onnellinen loppu ja auto odottamassa lentokentällä sovitusti.

Panda parkkiin

Olimme kesällä 2017 tehneet muutamankin kerran kiipeily yrityksiä kylän vieressä kohoavalle Kolektos ”vuorelle”. Emme ole korkeiden paikkojen kanssa ihan ylimpiä ystäviä ja yritykset ovat jääneet yrityksiksi eri syistä. Nyt meillä oli matkassa kävelyn aikana hyväksi havaitut vaellussauvat. Näiden ”taikasauvojen” avulla teimme uuden yrityksen ja bonuksena oli ei niin korkean paikan kammoinen apuri etsimässä hyviä reittejä. Huipulla pitäisi olla geokätkö odottamassa löytäjiään. (Spoiler Alert: ei kerrota löytyikö, mutta alla on kuva siitä. Jos et halua nähdä siitä vilaustakaan vaan käydä itse etsimässä sen, sinun pitää tästä eteenpäin katsella vähän matkaa silmät kiinni.)

Ylöspäin
Ihan huippua
Kätkö

Huipulta on hienot maisemat joka suuntaan.

Mirtokseen päin

Alastulo on joskus hankalampaa kuin kiipeäminen ylöspäin. Kuin vuohet konsanaan puikkelehdimme rinnettä alas ja pääsimme perille Mirtokseen kolmena yhtenä kappaleena.

Sidonia

Muutaman päivän päästä Panda sai taas kyytiä, kun seuraavaa tulijaa lähdettiin hakemaan lentokentältä Heraklionista. Me saimme samalla kyydin Sidoniaan, mistä lähdimme kävelemään rannan suuntaisesti kohti Mirtosta. Meillä ei ollut edes ihan tarkkaa tietoa siitä, pääseekö rannan lähellä kiemurteleviä polkuja pitkin perille vai ei. Jonkun kartan mukaan pääsee ja jonkun kartan mukaan ei. Rohkea rokan syö. Ennen Tertsaa olimme kuitenkin ajautuneet umpikujaan jonkun kasvihuoneen nurkalle. Näimme kyllä jotain vanhaa ajouraa, joka oli kasvanut täyteen tiheää kasvustoa. Reitti oli täysin läpikulkematon ilman raivaussahaa. Rannasta meidät erotti kuitenkin vain pieni jyrkänne. Palailimme takaisin päin ja samalla etsimme sellaista kohtaa, josta pääsemme laskeutumaan hiekkarantaan, mistä karttojen mukaan pääsisi aina Tertsaan saakka. Ja niin pääsikin tosin yllättävien käänteiden kautta. Tertsalta Mirtokseen olikin jo tuttu kävelyreitti vuosien varrelta. Lentokenttäkuljetus oli ehtinyt Mirtokseen ennen meitä.

Perillä

Rotko

Sarakina houkutteli taas emmekä panneet hanttiin. Siellä oli vettä nyt enemmän kuin aiemmilla käyntikerroilla. Lisäksi reitti tuntui jotenkin erilaiselta kuin viimeksi käydessämme vuonna 2017. Ehkä vähän helpommalta.

Puron ylitys
Ja toinen
Rotkossa
Tauko

Rotkon lopussa voi huokaista taas helpotuksesta ja ihailla vain maisemia. Palasimme rotkon alkuun ja pysäköintialueelle tietä pitkin kävellen.

Sunnuntaikävely

Teimme kävelyretken muutaman kilometrin päässä Mirtoksesta olevalle muinaisten minolaisten asuinpaikalle. Menomatkan kiertelimme pieniä hiekkateitä pitkin. Erään kasvihuoneen lähistöllä oli lauma koiria haukkumassa meitä. Kaikesta päätellen kulkukoiria. Onneksi ne tyytyivät vain haukkumaan vähän matkan päästä. Lopulta kiipesimme mäen päälle missä Pyrgos on. Tästä asutusalueesta on rekonstruoitu pienoismalli Mirtoksen museossa.

Evästauko

Pojat lähtivät kotimatkalle muutaman päivän välein. Ensimmäinen palautti Pandan ehjänä lentokentälle ja toisen kävimme viemässä vuokra-autolla Heraklioniin.

Alakerran vuokralainen

Pasi päätti lyhyehköllä varoitusajalla varata lennot Kreetalle Heraklioniin. Teimme jo aiemmin pikaista tsekkausta majoitusten varaustilanteesta, kun Pasin kanssa pohdimme reissua. Silloin tilaa oli vielä hyvin. Kun liput sitten varattiin, oli majoitustilanne hankalampi. Moni paikka Mirtoksessa on elokuussa täyteen buukattu. Meidän asunnon alakerrassa oli saman omistajan huoneisto, missä meidän havaintojemme mukaan ei ole vuokralaista tai vuokralla on näkymätön mies. (-henkilö?) Sujuvalla kreikan kielellä saimme vuokrattua asunnon viikoksi! Tai sitten olimme ostaneet asuntoauton tai teltan tai jotain ihan muuta.

Taas kerran Panda vuokralle ja reissu lentokentälle. Samalla vaivalla varasimme auton myös paluumatkaa varten. Aloimme olla jo vakioasiakkaita Panda-asioissa.

Yläkerrassa

Lisää ystäviä

Jonna ja Aki olivat varanneet lennot, majoitukset ja auton jo aikaisin keväällä. Parikymmentä minuuttia ennen heidän saapumistaan Mirtokseen saimme viestin. Näin osasimme mennä heitä vastaan risteykseen, mistä kylään käännytään.

Lounas

Ehdimme viettää yhden illan isommalla kokoonpanolla ennen kuin Pasin kotimatka alkoi. Meidän piti hakea vuokraamosta auton avaimet valmiiksi seuraavaa aamua varten. Tässä kohtaa aloimme miettimään, miksi meillä on vuokrattuna taas Panda vaikka Jonnalla ja Akilla on auto vuokralla koko viikoksi ja Sami oli merkattuna siihen yhdeksi kuskiksi. Saimme ongelmitta ja ilman kuluja peruttua ylimääräisen autonvuokran. Seuraavana aamuna lähdimme miehissä kohti Heraklionia ja lentokenttää.

Halusimme käydä myöskin ystäviemme kanssa ihailemessa Sarakinan rotkon kauneutta. Rotkon alussa on huikeimmat näkymät.

Sarakina

Sarakinasta suuntasimme ylöspäin vuorille Malekseen. Siitä jatkoimme muutamia kilometrejä eteenpäin näköalapaikalle. Sieltä aukeaa hienot näkymät alas aina Mirtokseen asti.

Näköalapaikka

Ierapetran joka lauantaisilta markkinoilta löytyi uskomattomia aarteita 🙂

Markkinoilla

Tämäkin lysti tuli aikanaan päätökseen. Paluulento Suomeen oli aamulla Haniasta. Sinne on Mirtoksesta matkaa yli kaksisataa kilometria ja aikaa pitää varata reilusti. Päätimme lähteä saattamaan Jonnan ja Akin Rethymnoniin saakka ja viettää siellä yhdessä tämän reissun viimeinen ilta.

Rethymnon on elokuussa täynnä turisteja ja turistien autoja. Perillä löysimme onnekkaasti autolle hyvän (ja laillisen) parkkipaikan. Otimme autosta kassit kantoon ja heilahdimme vanhankaupungin läpi… jonnekin. Muistikuvat kätevästä reitistä Venetsialaiseen satamaan vaativat vähän päivitystä. Löysimme kuitenkin tuttuihin maisemiin pienen sightseeing kävelyn jälkeen. Meillä oli majoitus eri paikoissa ja onnistuimme löytämään ne molemmat. Illalla ehdimme vielä syömään yhdessä.

Seuraavana aamuna Jonna ja Aki ajelivat Haniaan lentokentälle ja sieltä paluulennolle Suomea kohti. Me jäimme vielä Rethymnoniin viettämään rantapäivää joka tyssäsi siihen, että tuuli ja virtaukset olivat vaarallisia ja punaiset liput nostettu rannalla salkoihin varoittamaan uimareita tilanteesta.

Palasimme Mirtokseen kolmella bussilla ja reilun viiden tunnin matkustuksen jälkeen olimme taas Mirtoksessa. Siinä vaiheessa Jonna ja Aki olivat olleet kotona jo monta tuntia.

Aurinkoa

Syyskuun alussa saimme vielä yhden yllätysvieraan käymään luonamme Mirtoksessa kun Päivi oli paketoinut itselleen omatoimimatkan. Lento oli Heraklioniin ja sieltä bussilla Ierapetraan ja toisella Mirtokseen. Viikko kului lokoisasti ja kiireettömästi auringosta, ruuista ja Mirtoksen leppoisasta meiningistä nautiskellen rannalla ja rannan bulevardilla.

Bulevardilla

Paluumatkalle otettiin jälleen Panda alle. Retkeilimme ensin lounaalle Kalamafkaan ja siitä reittimme kulki Agios Nikolaoksen kautta Heraklioniin ja Päivin hotelliin.

Lounas

Kiitos kaikille! Oli kiva saada teidät vieraaksi luoksemme.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *