11.6.2019

Tänä aamuna emme heränneet kukonlauluun vaan puhelimen herätykseen. Pakkasimme taas kerran kaiken rinkkoihin ja lähdimme taipaleelle. Vesivarannot ja lounaksi varalle sardiinit olivat jo valmiiksi haettu viereisestä supermarketista.

Kävelimme kylän taksiasemalle ja sovimme hinnan kyydistä Iliomanolis tavernaan. Olisimme eilen kävelleet sinne suoraan Rodakinosta, mikäli myrsky ei olisi muuttanut suunnitelmia. Kymmenen kilometrin matkalle nousimme 500 metrin korkeuteen hienojen rotkomaisemien läpi.

Perillä
Täällä

Aamukahvit, jugurtti hunajan ja pähkinöiden kera nautittiin vasta täällä.

Aamukahvit

Tavernasta lähdimme taivaltamaan kartan mukaista E4 reittiä. Vähän ihmeteltiin, kun oli kaksi eri reittiä… Valitsimme lyhyemmän. Reitit yhtyisivät muutaman kilometrin jälkeen. Oli ihana kävellä pientä hiekkatietä.

Pieni hiekkatie

Vajaa puoli tuntia myöhemmin saavuimme kohtaan, mistä tieltä piti erkaantua pienempi polku. Siinä kohtaa tuli mieleen Neon2:n kappale ”Ei polku tää vie mihinkään, nyt sen nään”. Eli käännös takaisin! Heti alkuun tuli noin kilometrin ylimääräinen kierros. Palasimme takaisin ja menimme sille toiselle reitille.

Talsimme asfalttitietä muutamia kilometreja ennen kuin siitä erkani pieni hiekkatie. Sitä pitkin oli taas mukavampi kävellä, kun ei tarvinnut väistellä autoja.

Puron ylitys
Maisemaa
Yllättävän vehreää

Saavuimme aidalle ja jäimme miettimään, oliko tämäkin tie umpikuja. Saimme onneksi tämän viritelmän avattua ja taas matka jatkui.

”Portti”

Heti viiden kilometrin taivalluksen jälkeen löytyi syvältä puskista ensimmäinen reittimerkki! Ja päivän lopuksi meille selvisi, että se oli ainoa laatuaan.

Päivän kaikki reittimerkit

Käsien pesu päivän aikana jokaisessa mahdollisessa paikassa tuntuu virkistävältä ja raikkalta. Tässä tapauksessa kiitos kirkolle. Paikalla oli hanalla varustettu käsienpesupiste.

Virkistys

Tämän päivän poluilla näimme paljon sisiliskoja. Yritimme saada kuvattua niitä, mutta ne olivat aina meitä nopeampia.

Päivän toinen u-käännös ja sen mukana ylimääräisiä kilometrejä tuli seuraamalla kartassa olevaa E4 reittiä mikä päätyi pusikkoon. Siitä ei kannattanut yrittää eteen päin, koska edessä odotti vielä puron ylitys. Se olisi voinut vaatia uimataitoa koska polkua ei ole hetkeen käytetty.

Palasimme takaisin päin ja suuntasimme autotielle. Tietä pitkin jatkoimme eteenpäin. Kartan mukaan edessä olisi kylä ja siellä toivottasti taverna. Juuri ennen kylään saapumista olikin tien varressa paikka mikä osoittautui tavernaksi. Saimme taas käyttää meidän vähäisiä kreikan kielen taitoja kun kävimme läpi mitä on tarjolla, Paikassa ei ollut mitään listaa ja englannin kieli tuntui olevan vähän hakusessa. Tilasimme leivät juusto-kinkku-paprika-kurkku täytteillä ja saimme herkulliset tuoreet juuri tehdyt täytetyt patongit.

Lounasleipä

Lounaan jälkeen puikkelehdimme kylän läpi ja kohti vähän isompaa tietä.

Kohta tullaan isolle tielle

Isolta tieltä olisi päässyt taas takaisin kartalle merkitylle E4 reitille. Päätimme kuitenkin jättää sen tässä kohtaa väliin, koska polut näyttivät kartalla pieniltä. Emme halunneet tälle päivälle enää umpikujia. Matka jatkui autoja väistellen. Ennen määränpäätä kuljimme vielä jonkun kylän läpi.

Kylätie

Viimeisen kylän jälkeen matkaa oli jäljellä vielä noin kolme kilometria. Se taittui yllättävän nopeasti. Pääsimme perille Spiliin ja hotelli löytyi taas helposti. Saimme huoneemme ja pääsimme suihkuun.

Parvekenäkymä

Suihkun jälkeen lähdimme katsastamaan kylää. Olimme katsoneet talvella you tubesta kuvia tästäkin kylästä. Nyt oli kiva etsiä tuttuja näkymiä.

Lähde

Istuimme pääkadun varrella cafe-barissa katselemassa elämää. Autoja sujahti meidänkin tuolien ohi välillä yllättävän läheltä. Meillä oli ihanan kiirentöntä.

Spilin pääkatu

Valitsimme ruokapaikaksi aurinkoisen terassin. Paikkaa piti iäkkäämpi pariskunta. Ruokalista oli lyhyt ja sieltä otimme tsatsikin ja moussakan.

Päivällinen

Tähän vielä kartta päivän 17,5km taivalluksesta.

Kalinihta!

One thought on “11.6.2019

  • ”…ei polku tää vie mihinkään…”😀
    Ikäviä tuollaiset yllättävät umpikujat…Mutta ihana olla teidän matkassa! Blogi on ihan mahtava, kiitos siitä! Vesi herahtaa kielelle kun katselee ruokakuvia, nam! Tsemppiä sinne!

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *