13.6.2019

Tänään taivalsimme pitkän matkan. Huominen on vielä aika auki. Zakros on kävellen turhan kaukana. Talvella etsittynä matkan varrelta ei löytynyt majoitusta. Luotimme siihen, että paikan päällä löytyy ratkaisu. Nyt koitamme keksiä, mikä ratkaisu olisi. Vähän tuntuu hankalata. Tämän kylän pienuus ja kieliongelmat eivät edesauttannet asiassa. Siksi tästä päivästä ei ole kummoista tekstiä. Muutamia kuvia kuitenkin.

Nyt eletään jo perjantaita ja odottelemme puoleen päivään saakka autokyytiä vähän puolenvälin ohi. Tässä odotellessa on hyvä hetki paikata eilistä matkakertomusta.

Hotellihuoneen hintaan sisältyi aamiainen. Olimme hakemassa seisovasta pöydästä itsellemme syötävää heti aamiaisajan alussa kahdeksan jälkeen. Yleensä ei aamiaiseksi kaipaa näin paljon syötävää, mutta tiesimme edessä olevan pitkän päivän ja kaikki sisältyy hintaan 🙂 Karttojen perusteella koko matkan aikana ei tulisi olemaan yhtään tavernaa tai kahvilaa.

Aamupala

Lähdimme kylästä tällä kertaa alamäkeen. E4 reitti on eri suunnassa kuin mihin me lähdimme. Reittiselostuksen mukaan siellä ei ole odotettavissa reittimerkkeja ja polut katoavat välillä pusikkoon. Päätimme kiertää hankalimman osuuden ja lähteä tietä pitkin. E4 reitin polku tulisi tälle samalle tielle myöhemmin.

Suurin osa matkasta oli asfaltoitua tietä. Poikkesimme kuitenkin välillä hiekkatielle. Maisemat olivat vihreitä.

Vihreätä maisemaa

Matka jatkui vaihteeksi ylöspäin. Kuljimme hetki sitten paikasta, mihin ilmestyi kohta iso lammaslauma.

Lampaat tiellä kohti uutta laidunta

Reilun tunnin kävelyn jälkeen oli hyvä aika ottaa rinkat pois selästä hetkeksi. Jäimme kirkon seinustalle varjoon lepäämään. Nautimme samalla välipalaa. Aamulla kaupassa ei ollut tuoretta leipää ja jouduimme tyytymään pieneen paahtoleipäpakettiin. Narkusttelihan sitäkin paremman puutteessa. Onneksi oli omenaa. Kirkon edestä löytyi myös päivän ensimmäinen reittimerkki.

Tauko
Reittimerkki

Täällä vuohilla on taipumus unohtaa päänsä johonkin. Useampaan paikkaan oli nostettu unohtunut pää näkösälle josko omistaja löytäisi omansa.

Päätöntä menoa

Tulimme ensimmäiseen kylään noin kahden tunnin kävelyn jälkeen. Amares oli kaunis vanha kylä. Siellä oli myöskin Kafeneio, mitä ei tietenkään ole mistään kartoista näkynyt. Ilolla istuimme siihen tauolle.

Kafeneio
Yksi päivän meseistä

Sieltä matka jatkui taas. Matkan varrella oli muutamia pieniä kyliä mitkä enimmäkseen näyttivät olevan lähes autioita.

Hätkähdimme tien vierustasta kuuluvaan kahinaan ja vinkunaan. Kahinaa on ollut paljonkin, kun sisiliskot säikkyvät kulkijoita. Tämä oli kuitenkin ihan erilainen vikinän vuoksi. Vikinä kuului hiiren pennusta minkä käärme oli saanut saaliikseen ja lisää vikinää kuului ilmeisesti hiirenpennun emosta joka sitä puolusti käärmettä vastaan. Taistelu jatkui hetken tiellä ja näimme selvästi kuinka käärme vapautti hiiren suustaan. Kaikki tämä tapahtui ihan hetkessä eikä kameraa saatu kaivettua ajoissa hollille. Hiiriemo tallentui kuitenkin kuvaan.

Hiiri

Ennen perille pääsyä oli vielä yksi tauko. Tien mutkassa oli taverna, mihin jäimme vielä tauolle neljäntoista kilometrin kävelyn jälkeen.

Horttapiirakka

Enää muutama kilometri, niin määränpäämme kyltti alkoi hahmottua.

Fourfouras

Löysimme tavernan joka hoitaa huoneiden vuokrausta. Pienen väärinkäsityksen ja 45 minuutin jälkeen pääsimme huoneeseen. Huone oli hieman erilainen kuin edellisen yön majoitus.

Menimme illalla vielä tavernaan syömään. Kylän ainoaan 🙂 Kysyimme suositteluja ja sen mukaan tilasimme täytettyjä paprikoita ja moussakaa. Niiden lisäksi saimme hortaa, kesäkurpitsaa, perunaa ja juustonyyttejä.

Päivällinen

Kävelimme 16,2km.

Kalinihta!

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *