19.6.2019

Muutama päivä on nyt mennyt ilman postauksia. Malia on nuorison bilepaikkajon kärkisijoilla. Nuorisoa täällä onkin paljon (meidän lisäksi 🙂 ), iso osa brittejä. Oma hotellimme on onneksi pieni perheomisteinen hotelli ja alueen reunamilla. Viiden ruuhka täällä tarkoittaa aamu viittä. Väkeä vaeltaa ohi jonnekkin ja aina eivät muista, että joku haluaisi ehkä nukkua. Vuoriston pikkukyliin on aika iso kontrasti.

”Possujuna”

Olimme varanneet etukäteen majoituksen täältä vain yhdeksi yöksi. Meillä oli ajatuksena jäädä tänne juhannuksen viettoon muutamilla ehdoilla. Hotelli täytti ehdot ja elo täällä kylän reunalla tulisi olemaan siedettävää – näin uskoimme. Uskalsimme tehdä päätöksen ja kysyä, onko huoneita vapaana ensi sunnuntaihin saakka. Meidät oli jo valmiiksi sijoitettu parempaan huoneeseen kuin mistä olimme maksaneet ja saamme pitää saman huoneen koko viikon samaan hintaan.

Samalla saimme vinkkejä oleskelumme ajaksi. Tänne johtavan ison tien toisella puolella on vanha kylä ja meille neuvottiin, että sieltä saattaisi löytyä enemmän meitä kiinnostavia maisemia ja tavernoita.

Maanantaina lähdimme ”kaupunkikierrokselle”. Ei kuitenkaan possujunalla 🙂 Lähdimme katsomaan rantaa, mikä on noin puolen kilometrin päässä hotellilta. Kartan mukaan rannan myötäisesti ei kulje tietä tai promenadia niinkuin monessa paikassa on. Eikä rannalta sellaista löytynytkään. Kävelimme rantaan ja löysimme sieltä jättihotelleja ja hiekkarannan ähkytäyteen ahdettuja aurinkotuoleja. Jos rannalla haluaisi lekotella omalla viltillä, olisi sen kokoisen pläntin löytäminen työn takana.

Aamupäivä tuntui tosi lämpimältä, vaikka mitäpä muutakaan se tähän aikaan vuodesta olisi. Mielessä ja vatsassa alkoi tuntua lähestyvä lounasaika. Istuimme rannassa johonkin ravintolaan ja tarjoilian kysyessä, millaisen listan meille saisi tuoda: juomaa vai ruokaa ja valitsimme molemmat. Ruokalistan avaamisen jälkeen oli helppo tehdä päätös ja jäädä siihen paikkaan vain lasilliselle. Vuoriston jälkeen hintataso tuntuu aika hurjalle.

Rannalla

Matka jatkui sieltä etsimään meille suositeltua Malian vanhaa kylää. Heti ison tien ylityksen jälkeen tuntui kuin olisi astunut eri maahan. Talot olivat Kreikkalaisen kylän talon näköisiä, kadut sokkeloisia ja hiljaisia ja kaikkinensa näytti kauniilta. Turistimassat eivät tule tähän osaan kylää viettämään lomapäiviänsä vaan heitä houkuttavat brittiläistä aamiaista kello 17 saakka tarjoavat pubit tai mäkkäri (en tiennyt Kreetalla olevan yhtään…)

Mäkkäri

Jäimme lounastamaan kauniiseen paikkaan, missä ei meidän lisäksemme ollut muita asiakkaita.

Hiljaista

Aika monta päivää onkin mennyt ilman tonnikalasalaattia, mikä korjattiin nyt.

Tonnikalasalaatti

Erinomaisen tonnikalasalaatin jälkeen kävelimme vielä ristiin rastiin kylän katuja.

Vanhaa kylää
Tämä kanssa
Edelleen…

Palattuamme takaisin hotellille, tuli puheeksi, onko meillä kaikki hyvin ja kerroimme, että huoneessamme ei wifi jostain syystä toimi. Meille sanottin, että asia tullaan hoitamaan kuntoon.

Illalla lähdimme syömään päivällistä ja suuntasimme uudelleen vanhan kylän puolelle. Väkeä oli liikenteessä edelleen aika vähän, mutta ruokapaikoissa oli enemmän ihmisiä kuin päivällä. Meidän ruokapaikaksi valikoitui Avli, mikä näytti hyvältä ja myöskin ruokalista näytti hyvältä. Päivän ruokateema jatkui merenelävillä: mustekalaa ja katkarapuja. Mustekala oli grillattu ja tarjoiltiin sitruunaisessa öljykastikkeessa kesäkurpitsan ja hortan kanssa. Katkaravut olivat kokonaisia ja jättimäisen suuria ja ne tuli uunissa paistetun juuston ja tomaattikastikkeen kera. Jälkiruoka oli omaperäinen: makea pieni jugurtti-rahka sekä ruusuraki.

Talon leipää
Grillattua mustekalaa
Katkarapusaganaki
Jälkiruoka

Seuraavana aamuna olimme nauttimassa hotellin baarissa aamukahviamme ja seurasimme samalla huoltomiehen touhuja. Jotain mastoa asennettiin baarin katolle ja varjoista päätellen maston nokkaan tehtiin asennustöitä. Aamukahvilta paluun jälkeen huomasimme parvekkeelta, mitä huoltomies oli asentanut: wifi tukiaseman. Sen jälkeen alkoi verkko toimimaan myöskin parvekkeella ja huoneessa. Nopeata toimintaa todellakin.

Reilu seitsemän kilometrin kävely ei tunnu missään, kun saa kävellä ilman painavia rinkkoja ja matkan varrella on riittävästi taveroita ja kauppoja äkillisten ruuan tai juoman puutteita korjaamaan. Vaikka pidämme kävelystä taukoa päätimme mennä täältä Maliasta Hersonissokseen kävellen ja tulla bussilla takaisin. Matkalla näkee niitä paikkoja, missä Sami on käynyt vuonna 1982. Yhtäkään ei kyllä enää tunnistanut. Kävely oli rentouttavaa ja maisemat ja miljöö meren äärellä yllättävän kivoja. Tien varressa näytti paikoitellen ihan tavalliselta Kreetalaiselta kylältä vaikka se on kahden suositun turistialueen välissä.

Hersonissos vaikuttaa yhtä isolta kuin Malia. Kartan mukaan vanha kylä jää täällä kauemmas kuin Maliassa. Se jäi selvittämättä tällä kertaa. Iltapäivä oli jo sen verran pitkällä, että päätimme jäädä lounaalle girospaikkaan.

Giros

Lounaan jälkeen kävelimme vielä hetken kaupungilla ja Sippe kävi vaateostoksilla. Sen jälkeen suuntasimme kotimatkalle. Ennen kuin ehdimme bussipysäkille pyyhälsi Ierapetran bussi ohi. Sillä olisimme päässeet takaisin Maliaan. Olimme menossa pysäkille kuitenkin katsomaan aikatauluja ja samalla näimme jo seuraavan bussin jonka kyltissä luki ”Malia”. Nousimme siihen ja olimme takaisin Maliassa hetkessä. Giros riitti päivän ateriaksi ja emme illalla enää lähteneet syömään.

Keskiviikkona oli tarkoitus olla vain altaalla ja tehdä mahdollisesti blogiin meidän kuvista albumia, missä kuvat näkyisivät suurempina kuin blogitekstien seassa.

Altaalla

Olemme kolme viikkoa syöneet sellaisissa paikoissa, mitkä liputtavat Kreetalaisen keittiön perään ”Authentic Cretan dishes”. Osa varmastikin ihan vilpittömästi. Täällä raaka-aineet ovat onneksi niin hyviä, että surkeampikin kokki saa niistä ihan kelpo keitoksen aikaiseksi. Tänään päätimme kuitenkin suunnata Italialaisen keittiön suuntaan ja silmissä vilkkui pizza… Muistimme hotellin lähellä olevan jonkun ravintolan, joka näytti kivalta ja mainosti pizzoja. Kun illalla pääsimme sen kohdalle se ei enää mainostanut pizzoja 🙁 Emme siis jääneet siihen. Pizzapaikan vaatimuksena on puilla tai hiilillä lämpiävä uuni – eihän täällä sellaisen löytäminen voisi olla vaikeata. Ohitimme muutamat kreikkalaisena ravintolana itseään mainostavat paikat joiden kylteissä lukee kissan kokoisilla kirjaimilla pizzaa, pastaa, pihvejä, …

Kun tulimme Napoli -nimisen paikan eteen ja näimme sen pihalla pizzauunin ja vieläpä elävän hehkun sen sisällä, luulimme löytäneemme etsimämme paikan. Teimme tilauksen: ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa. Ihmetykseksemme kukaan ei käynyt lähelläkään pizzauunia, kun meidän pizza tuli pöytään. Uuni oli vain koriste! Pizzapohja vaikutti teolliselta ja sen tasaisen pyöreä muoto ei ihan kieli käsityöstä. Kinkkua oli paljon ja kaikkea muuta (rucolaa, juustoa, tomaattikastiketta) vähän.

Pizza

Meistä ei tullut kanta-asiakkaita Napoliin.

Juhannuksen ennusteet näyttävät ihan hyvää juhannussäätä Suomeen ja tänne myös.

Sääennuste

Jatkamme täältä matkaa juhannuksen jälkeen sunnuntaina ja suunnittelimme, mihin täältä kannattaisi kävellen lähteä. Päivämatkat pitäisi olla alle 15km mittaisina, että niitä on mukavaa taittaa rinkka selässä. Vielä ei ole löytynyt suuntaa.

Torstaina teimme pienen kauppareissun keskustaan, mutta enimmäkseen olimme hotellilla ja altaalla. Illalla suunnitelmissa käydä toisessa meille suositellussa tavernassa vanhan kaupungin puolella. Huomista odotellessa…

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *