25.6.2019

Aamu Palekastrossa alkoi kylän ääniin heräten. Äänistä päätellen ohi kulki ihmisiä, mopoja, traktori, kuorma-autoja ja muuta liikennettä. Aamun aurinko paistoi suoraan ovista sisään ja lämmitti mukavasti – suorastaan nahkeasti. Aamulla ennen kahdeksaa oli ulkona jo 28 astetta lämmintä ja sisällä ehkä enemmän. Ei lämmin luita riko.

Siirryimme aamukahville ja tänään maistui myöskin jugurtti ja hunaja.

Aamiainen

Olemme vellihousuja ja kävimme siirtämässä aamiaisen jälkeen auton pois parkista hotellin edestä pääkadulta.

Lähdimme kohti Vai Beachia ja sen kuuluisaa palmumetsää. Autolla sinne hurautti reilussa kymmenessä minuutissa.

Palmuja

Kun palmut oli nähty lähdimme paluumatkalle. Olimme varanneet yhden yön majoituksen Ammoudarasta jo sunnuntaina. Ajatuksena oli löytää matkalta kiva lounaspaikka ruokailua ja eilisen blogin loppuunsaattamista varten.

Matkan varrella Sitiassa on lentokenttä, missä tie on tosi lähellä kiitoradan päätä. Reittimme osui ”sattumalta” kaupungin läpi sinne ja pysäköimme tien laitaan tarkistamaan näkyisikö Flightradarissa saapuvia koneita. Harmi kyllä, kaikki läheltä löytyneet lähestyvät koneet olivat matkalla Iraklioniin.

Tiesimme kivan lounaspaikan Mochlosissa joten suuntasimme sinne. Kylä näkyykin matkan varrelta vähän yläviistosta. Matkaa Sitiasta on noin 40 kilometriä, mikä mutkateitä pitkin kestää vähän pidempään kuin moottoritiellä.

Mochlos näkyy

Laskeuduimme sinne maisemareittiä. Kylä on pieni ja kaunis.

Satama

Lounaaksi sataman tavernassa oli fritattua kalaa ja katkarapuja.

Lounas
Jälkiruoka

Mochloksesta ajelimme kohti Pachia Ammosta. Teimme isolta tieltä kierroksen kylän rantaboulevardille ja sitä pitkin kuljimme taas takaisin päin. Kierroksen jälkeen jatkoimme uudelleen kohti Ammoudaraa. Ennen kuin jätämme auton Ammoudaran rannan pysäköintipaikalle, pitäisi vielä löytää huoltoasema tankkausta varten. Saimme auton tankki täynnä ja se tulisi palauttaa tankki täynnä. Tankkauksen jälkeen ajoimme viidessä minuutissa Ammoudareen.

Hotellin sisäänkäynnistä näimme A4 kokoisen tulosteen missä oli lueteltu tänään saapuvien buukausten nimet ja annettu niille huoneet. Meille osui huone 19. Löysimme sen helposti, mutta ovessa ei ollut avainta. Seurasi hetken ihmetystä, selittelyä ja viittoilua henkilökunnan keskuudessa. Meille selvisi, että vastaanoton henkilö oli sairaana ja sen vuoksi asiat olivat vähän sekaisin. Huoneen edellinen asukki oli vaihtanut huonetta ja vienyt vanhan huoneen avaimen mennessään. Lopulta avain kuitenkin löytyi.

Hotellin sisäpiha
Naapuriasukkeja

Naputtelimme blogia rannassa hotellin ravintolan terassilla ouzon ääressä.

Rantapöytä

Sinne mennessämme meiltä kysyttiin tulimmeko syömään. Emme tienneet vielä, mitä tulee tapahtumaan ja meidät ohjattiin tavernan pöydistä vähän sivummalle rannan tuntumaan. Ravintolan terassia isännöi tosi tärkeä herra. Niille muutamille ruokailijoille taiteltiin kankaiset lautasliinat valmiiksi syliin 🙂 Naapuripöydän asiakkaille kerrottiin, etteivät lapset ole enää tervetulleita terassille ennen kuin ovat pukeutuneet kunnolla. Olimme siis vain viiden metrin päässä merestä.

Kaikesta huolimatta päätimme jäädä vielä syömään ja katselemaan illan kulkua samaan paikkaan. Listalla oli Greek plate, missä oli maistipaloja monista eri herkuista. Odotukset paikan luonteesta johtuen eivät olleet ihan tapissa, mutta itse ruoka oli kuitenkin yllättävän hyvää.

Ruokaa odotellessa
Tzatsiki, dolmades, souzukakia, moussaka, gemista, feta ja vihreätä

Illallisen jälkeen oli aika lähteä yöpuulle. Naapurin kanoista emme tienneet josko joku olisikin oikeasti kukko ja aamulla olisi edessä taas kukkokiekuu-tyyppinen herätys.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *