26.6.2019

Edellisenä iltana mietimme, jäisimmekö tänne vielä toiseksi yöksi. Pachia Ammos, mihin seuraavaksi olimme suuntaamassa, ei ole varsinaisesti mikään ajanviettopaikka. Se vain sattuu olemaan sopivan kävelymatkan päässä ja sieltä pitäisi löytyä majoitusta ja bussilla pääsee siitä eteenpäin.

Aamulla lähdimme nauttimaan kahvit ja jugurttia. Siihen mennessä ei ollut vielä päätetty, miten ja milloin matka jatkuisi. Kahvia juodessamme tutkimme aikatauluja ja selvisi, ettei viikonloppuna ole bussiyhteyttä Sitiasta Zirokseen. Arkisin on huimat kaksi vuoroa: ensimmäinen kuudelta aamulla ja toinen kahden maissa iltapäivällä. Viimeiset kaksi kävelypäivää onnistuisivat vain, jos kyyti Zirokseen löytyy. Ratkaisu piti tehdä ja niin päätimmekin matkata tänään bussilla Sitiaan, jotta ehdimme huomisen aamun klo 6.15 bussiin Zirokseen.

Kahvia ja jugurttia
Bussin odottelua

Bussimatka Sitiaan kestää reilun tunnin kiemuraista tietä pitkin. Näimme vuoren rinteellä keikkuvan bussin ikkunasta alhaalla meren rannassa loikoilevan Mochloksen, missä olimme pari päivää sitten lounastaneet. Sitiasta valkoitui tällä kertaa hotellihuone, joka oli ehkä… tai sanotaan suoraan, ankea! Olemme ihmetelleet tällä reissulla, kuinka eri tasoisia huoneita on tarjolla suht samalla hinnalla. Melkein joka kerta on ollut pieni yllätys, minkälaisessa huoneessa tulemme viettämään seuraavan yön.

Parvekenäkymää

Huoneeseen ei ollut kiva jäädä oleskelemaan. Onneksi keksimme, että koska vieressä on ranta, lähdimmekin sinne pötköttelemään.

Rannalla ollessa saimme uuden suruviesin: olimme jälleen menettäneet hyvän ystävämme. Olo oli surullinen. Jäimme tuijottelemaan hiljaisina merelle.

Tämän päivän blogin loppuun kirjoittaminen tuntui mahdottomalta.

One thought on “26.6.2019

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *