28.6.2019

Herätys Sitiassa oli niin aikaisin, että kukotkin vetelivät vielä sikeitä. Joku niistä taisi kärsiä unettomuudesta ja yritti herätellä kaveritkin mukaan. Meidän ei-niin-luxus majoituksesta on bussiasemalle vain muutaman minuutin matka. Lähdimme kuitenkin aamuhämärässä ajoissa liikkelle, kun reput oli taas kerran ensin täytetty.

Aamu Sitiassa

Lompsimme bussiasemalle ja olimme perillä vähän ennen kuutta. Bussin lähtöön oli reilu vartti. Sen aikana oli aikomus saada nautittua aamukahvit, jos vain kahvila olisi auki. Ostimme bussiliput ja lipunmyyjä kertoi, että bussien kanssa on pieni ongelma tänä aamuna. Tai sen verran iso, että Zirokseen menevää bussia ei ole, mutta meidät viedään sinne Makry Gialoksen kautta, mikä veisi puolisen tuntia kauemmin. Eipä tuo haittaisi kunhan pääsee perille 🙂

Kahvila oli siten auki, että henkilökuntaa ei ollut, mutta bussikuski teki meille frappet aamukahviksi.

Aamukahvit

Kahvit kouraan ja bussikuskin komento oli ”pame” eli mennään! Bussi lähtikin jo kuudelta eikä varttia yli niinkuin Ziroksen bussi olisi lähtenyt. Olisimme missanneet kyydin, jos emme olisi olleet niin ajoissa bussiasemalla. Seuraava aamubussi lähtisi heti neljän päivän päästä tiistaiaamuna.

Päätimme bussissa frappea nauttiessa, että tästä tullee hyvä päivä. Matkan aikana aurinkokin nousi vuorten takaa.

Auringon nousu bussista kuvattuna

Olimme joskus seitsemän jälkeen perillä Ziroksessa ja ainoat siellä pois jäävät matkustajat.

Perillä Ziroksessa

Kylä on kovasti hiljaisen oloinen. Kävimme täällä autoretkellä pari päivää sitten ja tiesimme, millainen paikka meitä odottaa. Oli aikamoinen yllätys, että aamulla seitsemän jälkeen kylän baari oli jo auki ja sisällä oli liuta ukkoja turisemassa. Saimme baarista aamukahviksi vielä kuumat kreikkalaiset kahvit.

Kahvit

Eikä siinä vielä kaikki: kylässä on leipomo ja se on jo auki! Kun olimme ensin vähän aikaa takahuoneeseen huudelleet kalimeraa tuli ystävällinen iäkkäämpi rouva viittelöimään meitä myymälän puolelle vähän eteenpäin. Sieltä ostimme vielä tuoreen leivän matkaevääksi.

Tuoretta leipää

Eväät matkassa aloitimme tämän päivän taivalluksen Ziroksen läpi ihastellen kylän kauneutta.

Kylätie

Kylän jälkeen E4 kävelytie lähti kipuamaan kaunista, kivikkoista polkua. Olimme ilahtuneita, kun tällä osuudella reitti oli merkitty erityisen hyvin. Kepinnenässä olevia metallilätkiä näkyi tänään välillä useampia samaan aikaan kun jossain niitä näki kerran päivässä. Lisäksi polun varteen oli vielä maalattu keltaisia täppiä tiheästi.

Polkua aamuauringossa

Päivästä oli ennustettu melko tuulista. Aamulla tuuli tuntui vain muutamissa puuskissa.

Tuulenpuuska

Polulla oli jalkojen alla pyöriviä kiviä ja oli parempi ottaa taas monen päivän tauon jälkeen vaellussauvat käyttöön. Niistä on todella paljon apua tasapainon säilyttämisessä painavan rinkan kanssa. Reilun tunnin kävelyn jälkeen otimme rinkat pois selästä hetkeksi ja natustelimme tuoretta patonkia.

Patongin syöntiä

Evästauon jälkeen nostimme rinkat takaisin selkään ja matka jatkui. Polun varrelta löytyi yllättäen kaivo – syvä kivetty onkalo minkä pohjaa ei näkynyt.

Kaivo

Reitti kulki erikoisien kalliomuodostelmien läpi. Olimme taas vuohien laidunmailla ja kellojen kalkatusta kuului lähempää ja kauempaa. Alueella on useampia merkittyjä reittejä ja saavuimme risteykseen, missä erkanee meidän kulkema E4 ja jonnekin johtava GR3.

Risteys

Skalian kylä on autio ja on ollut sellainen jo 500 vuotta.

Autiokylä

Täällä vuoren rinteet on täynnä villiä salviaa. Sen ohi kulkeminen saa veden kielelle. Tuoksut ovat sanoinkuvaamattomat – vähän oreganoa ja salviaa ja vielä kun näkee vuohia alkaa kasvissyöjällekin tulla nälkä. Emmekä me ole edes kasvissyöjiä. Taitettiin molempien repun sivutaskuun oksat antamaan matkalle tuoksuja.

Salviaa

Tässä on nyt nelisen tuntia taisteltu verkkoyhteyksien kanssa. Välillä toimii ja enimmäkseen ei. Blogin päivitys taitaa tältä päivältä loppua tähän. Matka oli aika pitkä ja lopun pitkä laskeutuminen yhdistettynä voimistuneeseen tuuleen veivät hyvin mehut. Päivästä olisi vielä paljon kuvia ja kerrottavaa, mutta ne taitaa tältä erää jäädä.

Polkumme vei meidät vuohiaitauksen läpi. Ne vain katselivat meitä lempeillä silmillään ja siirtyivät sen verran sivuun, että mahduimme hyvin kulkemaan. Joillain oli tosi isot ja komeat sarvet (ei ehkä näy niin hyvin kuvassa…)

Kippurasarvet

Iltapäivää kohti kuljettaessa tuuli yltyi niin voimakkaaksi, että puuskan iskiessä piti pysähtyä ja keskittyä pysymään pystyssä niissä kohdin, missä polku oli kapoisa ja jyrkänne vieressä melko iso.

Tuulista

Laskeuduimme vuorelta pitkän matkaa alaspäin siksakkia rinteillä kulkevaa pokua pitkin. Zakros tuli näkyviin korkealta ja matka perille kesti kuitenkin vielä kauan.

Zakros näkyvissä
Polkua alamäkeen

Iltapäivällä pääsimme perille Zakrokseen. Jalat olivat aika hyytelöä pitkän laskeutumisen jäljiltä. Naureskelimme, että jos menisi nyt rinkan kanssa kyykkyyn, niin sinnehän jäisi. Onneksi ei menty 🙂

Kylä vaikutti eläväiseltä ja siellä on useampia kafeneon -paikkoja ja niissä istui paikallisia ihmisiä vaihtamassa kuulumisia. Meidän otannallamme täällä on Kreetan runsaimmat mezet. Mekään emme päivän vaelluksen jälkeen jaksaneet enää mitään muuta syötävää.

Kyläläisiä
Mezeet
Lisää mezeitä

Illalla seurasimme taas kylän elämää paraatipaikalta. Ihmettelimme kadun kapeaan kohtaan pysäköidyn auton kylän läpikulkuliikenteeseen aiheuttamaa hämmästelyä.

Mahtuuko?

Kävelyä tuli tänään noin 15 kilometriä. ”Matkamittari” teki tänään hyytymisen kesken matkan ja karttaan tulee vain viimeiset 7,5km. Alkukin käveltiin 🙂

Kalinihta!

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *