5.6.2019

Aamulla oli tarkoitus oli käydä viereisessä kaupassa hankkimassa päivän vaellukselle vettä ja evääksi purkki sardiineja ja leipää. Ja niin tehtiinkin. Kun tulimme kimpsujen ja kampsujen kanssa alas tavernaan juomaan aamun espressot, jäimme juttelemaan Andreaksen kanssa, mihin olemme menossa ja miten.

Aamukahvit Agia Roumelissa

Agia Roumelista pääsee pois joko laivalla tai jalan – tietä pitkin ei pääse. Kerroimme, että jalan ja Loutroon. Saimme hyvän ehdotuksen josta ei voinut kieltäytyä: toinen rinkka laivalla Loutroon etukäteen ja toinen kevennettynä selässä jalkapatikkaan. Huoneen varaus Loutroon oli hoidettu samalla.

Maksamaton mainos: Taverna Tarra Agia Roumelissa. Saimme osaksemme veljeksiltä Andreas ja Sifis aidosti ystävällistä ja sydämellistä palvelua. Ja hyvää ruokaa.

Hotelli Tarra

Kevein mielin ja kantamuksin lähdimme kohti eilen etsittyä polun päätä. Olimme tutustuneet reittikuvaukseen etukäteen ja tiesimme odottaa, että reissusta tulee kaunis. Varoitus: tämä postaus sisältää paljon kuvia. tässä postauksessa ei ole yhtään kuvia. Täältä Loutron majoituksesta ei onnistu mikään muu verkkoyhteys kuin omasta kännykästä jaettu yhteýs ja sen yli ei kannata lähetellä kuvia.

Sippe kevein mielin ilman reppua
Tänne päin

Heti kylän ulkopuolella avasimme ensimmäisen portin ja astuimme vuohien alueelle. Vuohet eivät olleet moksiskaan meidän läsnäolostamme. Jatkoivat vain oloaan kuin meitä ei olisikaan.

Sisäänkäynti
Vuohi
Ja toinen

Laskeuduimme välillä pitkälle täysin autiolle kivikkorannalle. Kuljimme sitä pitkin ilman mitään muita ääniä kuin meren kohina ja lintujen viserrys.

Kivikkoranta

Keskellä ei mitään on Agios Pavlos niminen kirkko. Meille kerrottiin sen olevan tuhat vuotta vanha. Sitä ihmeellisempää, että vieressä on taverna. Paikassa, mistä ei ole tietä mihinkään, eikä siellä asu ketään. Paitsi varmaankin tavernan pitäjä.

Taverna
Ja salasana oli…
Haaveilua
Me matkalla Loutroon
Vanha kirkko

Jossain vaiheessa huomasimme merellä aluksen, missä meidän rinkka (toivottavasti) matkasi kohti Loutroa.

Rinkan matka

Matka jatkui. Pidimme evästauon mäntyjen katveessa.

Lounas

Kuljimme välillä enemmän ja välillä vähemmän jyrkkien rinteiden reunoilla.

Polku

Iltapäivällä saavutimme pienen Marmara beachiin. Istuimme hetken kallion päällä olevassa tavernassa ja ihailimme huimia uimahyppyjä luolien päältä.

Marmara beach

Rannan jälkeen oli edessä tämän päivän jyrkimmät kohdat polulla. Välillä näytti siltä, että eteenpäin ei todellakaan ole mitään reittiä. Reitti kuitenkin löytyi aina ja matka jatkui.

Korkeuksissa

Välillä reitti kulki pienessä kylässä missä ainoa tie eteenpäin oli kulkea tavernan läpi ja jatkaa siitä portaita pitki toiseen kerrokseen.

Vielä ennen Loutroa reitillä oli hieno vanha linnoitus.

Linnoitus

Siitä kului vain hetki, kun kylä tuli näkyviin rinteeltä alas päin mutkan takaa. Olipa taas kaunis näkymä auringon paisteessa kylpevään pieneen valkoiseen kylään.

Loutro

Löysimme meille varatun hotellin helposti ja saimme huoneemme. Laivalla matkannut rinkka oli päässyt myöskin perille hotelliin. Kaikki hyvin!

Näkymä ikkunasta

Aurinko painuu täällä vuorten taakse jättäen kylän varjoon jo 18.30. Onneksi ehdimme ennen sitä rantaan nauttimaan viimeisistä säteistä ja aloittelemaan päivän blogin kirjoittamista. Silloin löytyi vielä toimiva wifi.

Sieltä menimme syömään meille suositeltuun tavernaan. Matkalla oli useampien tavernoiden grillejä, joiden tuoksut toivat veden kielelle.

Tänään valitsimme illalliseksi kaalisalaatin, jättiläispapuja, meille uuden tuttavuuden bourekin (peruna,kesäkurpitsa,sipuli,valkosipuli,juusto) ja vähän currylla maustettua porsaan lihaa.

Kaalisalde on jo syöty

Kuvat tästä päivästä lisätään tarinaan kunhan löydämme toimivan wifin.
EDIT: Kuvat lisätty

Tämän päivän patikkamatka oli 15 km. Rakot kestivät tämän päivän kulkemisen.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *